5.10.2022 7:00
Sanomia Turusta julkaisi keväällä 1851 muutamassa osassa tekstin Tapaturmia. Sen ensimmäiset tulipalotiedot ja -muistot ovat Satakunnasta:
Lapin pitäjään luoteisessa kulmassa, Eurajoen kakoloukkoa vastaan on Haudan Rustholli, kussa nuon 55 vuotta sitte talo paloi siitä varottomuudesta, että kekälen ulkopää ulottui yli takan reunan, ja vaimo-väjen tarhalla ollessa, halon poikki palattua, putosi halko-läjään, joka enempää keitäntöä, taikka uunin lämmitystä varten sisälle, takan viereen kannettu oli. Korkealla paikalla, oli vesi syvässä kaivossa, miehet metsä-työssä. Lunta kyllä oli, mutta jäätyneessä hangessa; niin emännän ja piikain ja lasten kädet eivät kestäneet aikanansa auttamaan — vast' aika sitte eläimiä korjata ja kokea edes jotakin säilyttää, kuin miehet metsästä kotiin kerkesivät. 
Luvian Kappelin Perän-kylässä paloi talo sydänyöllä Pitkäisen leimauksesta siitä syystä, että talossa oli korkeampi viirin-varsi (Flaku-raaka), kun kenelläkään muulla, ja päälliseksi rautanen huippu, rauta-viiri (fleiju) ja siinä rautanen (vippuri) väkkärä, sepän muka kunniaksi. Rauta ja kaikki muutkin metallit vetävät ukkoisen (pitkäisen) leimauksen puoleensa, sitä enemmin, mitä leveämmällä niitä on, ja mitä korkeammalle ne ylettyivät. Ukkoisen-, eli Pitkäis-ilman tullessa alkoi tuulemaan oikein myrskyllä ja satamaan rakeita, josta trenki heräsi, joka makasi luhtissa, jonka päädyn päähän tämä tuulen näytös liitetty oli. Ei aikaakaan ennen kun koko huonet tärähti, leimaus täytti huoneen, mies meni puoli-kuolluksiin, ja siitä tointuessansa näki usiassa paikassa pieniä tulen liekkiä ikänänsä kuin nuoleskelevan ympärillensä: pääsikin kauniisti ulos, herätti muun väjen; mutta ei tätä tulta enään saatu sammumaan: se huone meni tuhaksi, hyvä jos muista saatiin katkastuksi. Tämän viiri-varren oli pirstannut pieniksi sälöiksi ympäri mäkeä, sillä ukkoisen Sähkö-laatuinen voima seurasi sateesta kastuneita rakoja huoneen kattoon saakka; mutta kuin raaka tästä maahan oli kuiva, niin se löi märkään kattoon ja huoneen läpi maahan. (Sanomia Turusta 1.4.1851)
Kolmas taas toiselta puolen maata.
Muutaman tuttavani ja likimäisen naapurini tehdessä hiilihaudan, eli miilun Pielis-joen saarelle, hänen rakennuksensa ja minun asuntoni väliin, minä sanoin: mitä hän tuota tuohon tekee, sillä miilun palaessa taidamma luulla rakennuksensa palavan, ja jos valkia rakennuksissa irti pääsee, niin ei meillä taida olla oikeaa neroa apuun rientämään, luullessamme miilun liekitsevän. Ja niin kävikin. Joulun edellä oli hänen jo kasvaneilla tyttärillänsä sangen suuri kiiret, ennätellessänsä toisillensa ja vanhemmilensa joululahjoja tekemään, jotka, valmiiksi saatuna, aina pistettiin talteen. Tässä kiireessä noustin jo kello 4 aikana ylös, tytär meni vaatehuoneesta, joka pitkän kamarin perään oli lauta-seinällä tehty, vaatteita sisarillensakin ottamaan, kynttilä kädessä, jonka valkiasta jonkun vaatteen liepeeseen taikka jonkun langan taikka nauhan päähän tuli lienee salaa syttynyt ja siitä hienoihin puun-villaisiin vaatteisiin tarttunut. Liekin jo meidän majaan näkyessä, miilun ajatus hidastutti meidän väjen niinä silmän räpäyksinä kuin enimmän olisimma auttaa taitaneet. (Sanomia Turusta 15.4.1851) 
4.10.2022 7:00

Väikkärin takia tuli tutustuttua Göran Rosanderin kirjaan Herrarbete. Dalfolkets säsongvisa arbetsvandringar i jämförande belysning. (Skrifter utgivna genom landsmåls- och folkminnesarkivet i Uppsala. Serie B:13. 1967). Vaikka otsikossa puhutaan pelkästään yhden Ruotsin maakunnan väestä, kirjassa on tietoa Suomenkin sesonkityöstä sivuilla 54-57. (Vastaavasti tiettyä aikaa nimellisesti käsittelevästä historiantutkimuksesta voi löytää katsauksen aiemmasta ajasta. Tai sitten ei, mikä tekee kirjallisuuden läpikäynnin "hauskaksi".)

Yhden Suomen sisäisen sesonkityön synnytti Pohjanmaan laivanrakennus 1600-luvun lopulta. Kirvesmiehiä tuli toisaalta töihin kesäkuukauksiksi. Taitojen kehittymisen myötä sana levisi ja amiraliteetti rekrytoi miehiä töihin Tukholmaan, Karlskronaan ja Kalmariin. He saivat päiväpalkan ja saivat palata kotiin, kun siltä tuntui.

Kruunupyystä, Pedersörestä ja Kokkolasta lähdettiin (toisaalle) rannikolle myös rakentamaan taloja, myllyjä ja siltoja. Liikkeellä saattoi olla (hämmästyttävän) suuria miesjoukkoja. Rosanderin mukaan Pietarsaaressa oli 1780-luvulla "normaalisti" 300 kirvesmiestä toisaalta ja välillä määrä oli kolminkertainen. Ottaen huomioon kaupungin koon kuullostaa inan oudolta, mutta en merkinnyt muistiin Rosanderin lähteitö.

Pohjanmaalta lähdettiin tilapäisesti myös maataloustöihin Norrlantiin. Monet matkustivat ilman passia eli kiinnijäämättömät eivät ole jättäneet jälkiä liikkeistään.

Pohjanmaalaisten lisäksi karjalaiset, savolaiset ja Lapissa asuneet suomalaiset lähtivät kalastusrengeiksi Jäämeren rantaan helmikuusta keskikesään. Käytäntö on ilmeisesti alkanut jo 1700-luvun alkupuolella, mutta yleistyi 1800-luvulla. Vaimo ja lapset jätettiin kotiin.

3.10.2022 7:00

Lauantaista Twitter-koostetta tehdessäni huomasin uudelleentwiittaukseni, joka ansaitsi huolellisemman lukemisen. Stacy Fahrenthold oli antanut neuvoja väitöskirjatutkijoille, jotka kirjoittavat ekaa kertaa elämässään tutkimusta alkuperäislähteistä. Havaintojensa mukaan ryhmä murehtii omaperäisyyden tavoittamista, argumentin muodostamista ja pelkoa siitä, ettei aineistoa ole tarpeeksi. 

Kohderyhmän määrittely ei tarkasti ottaen sovi minuun ja valitsin tutkimukseni aiheen varmana, että suht-koskematonta aineistoa on yllin kyllin. Mutta argumentin muodostaminen kolahti. 

Useissa seminaareissa olen saanut pätkistäni palautetta, että niistä ei selviä, mitä oikein olen sanomassa. Koska olen vuosien varrella saanut - syystä - usein palautetta epäselvästä kirjoittamisesta, tulkitsin kommentit pitkään tässä kontekstissa. Jossain välissä kuitenkin ymmärsin, että kyse on (myös) siitä, että en edelleenkään tiennyt, mikä oli tutkimustulokseni eli väitteeni. 

Mistä tuli mieleen ekan seminaarin traumatisoiva kommentoija. Kun hän esitti tutkimusaiheestani väitteen, joka oli pötyä, uskalsin sanoa jotain vastaan. Mutta kun hän tinkasi työtään aloittavalta "mitä sinä väität", erehdyin änkyttämään jotain, vaikka mielessä kyllä kävi kysymyksen järjettömyys. Kukaan paikallaolija ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi todeta aloittelijalle, että työn alussa - ennen aineiston läpikäyntiä! - ei todellakaan tarvitse tietää, mitä on sanomassa.

Vaikka aavistin asioiden oikean laidan, käyttöä olisi ollut Fahrentholdin tapaiselle ohjaajalle, joka olisi sanonut suoraan ja suomeksi, ettei ole ongelma aloittaa historiantutkimusta aiheesta tietämättä, mitä siitä aikoo sanoa. Hän toteaa kalvollaan, että historiantutkijat voivat alkaa kirjoittamaan ja toisinaan heidän pitää alkaa kirjoittamaan ennen "väitteensä" löytymistä. Sillä "good arguments aren't about confirming what you know already: they are the result of open-ended expolration of evidence." Hän ei käytä fraasia "trust the process", mutta fiilis on siellä. Hän neuvoo kysymään avoimia kysymyksiä ja olemaan avoin uusille ajatuksille. Aloittamaan tunnistaen teemoja ja säännönmukaisuuksia. 

(Teemaan liittyy "teoria", jonka luulin myöskin tarvitsevani jo alkumetreillä ja erehdyin. Mutta siitä ajatuksiani joskus toiste.)

2.10.2022 7:00

Kiitosjumalanpalvelusten sarja jatkuu. (Edellinen osa oli 1757-1772.)

Kruununprinssi eli tuleva Kustaa IV Adolf syntyi 1.11.1778. Porvoon tuomiokapituli pystyi kertomaan asiasta ja vaaditusta kiitosjumalanpalveluksesta 23.11.1778 kiertokirjeeseensä. Porvoossa kiitosjumalanpalvelus oli järjestetty jo edellisenä päivänä eli 22.11.1778 (IT 28.1.1779). Kuopiossa kiitospäivä järjestettiin vasta 6.12.1778 (IT 26.7.1779).Tuttuun tapaan kuukautta myöhemmin (30.12.1778) Porvoosta ilmoitettiin seurakuntiin tarpeesta kiittää kuningattaren palautumisesta terveyteen.

Leskikuningatar Lovisa Ulrika kuoli 16.7.1782. Porvoosta 27.7.1782 lähteneessä kiertokirjeessä kehoitettiin kiitosrukoukseen ja surukellojen päivittäiseen soittoon. Viesti siitä, että soiton sai lopettaa, lähti liikkeelle 21.8.1782.

Kuningasparille syntyi 25.8.1782 toinen poika ja prinssi sai nimekseen Karl Gustaf. Porvoosta ilmoitettiin seurakuntiin kiitostarpeesta 3.9.1782 ja 17.10.1782 uudelleen kuningattaren tervehtymisen johdosta. Ensimmäisen johdosta Loviisassa kiitosjumalanpalvelus ja muu juhlinta pidettiin 8.9.1782, mutta Kuopiossa maallinen juhlinta jätettiin väliin ajatellen leskikuningattaren suruaikaa ja huonoa taloustilannetta (IT 21.&28.10.1782). Valitettavasti tämän prinssin elämä päättyi jo 23.3.1783, minkä huomioinnista lähti ohjeistus Porvoosta 24.4.1783.

Kruununprinssi sai rokonistutuksen ja sen onnistumisesta oli syytä kiittää. Tästä tiedotettiin Porvoon tuomiokapitulista 27.9.1783.

Tuon jälkeen Kustaa III otti ja lähti kietämään Italiaa ja Ranskaa. Hän palasi Ruotsiin heinäkuussa 1784. Jotkut seurakunnat valtakunnan länsiosassa ehtivät pitämään kiitosjumalanpalveluksen jo 8.8.1784, mutta Porvoosta lähti aiheesta kiertokirje vasta 9.8.1784. Turun hiippakunnassa esimerkiksi Oulussa vastaava tilaisuus järjestettiin 29.8.1784 (IT 23.9.1784). Valitettavasti ajan teknologia ei mahdollistanut matkakuvien jakamista eikä niistä tietääkseni edes tehty painokuvia.

(Louis Jean Desprez: Gustav III:s besök i Tivoli 1784)

1.10.2022 7:00
2.9.
  • Klassikko. Syyskuulle on neljä dedistä. Tein tämän päivän presistä Historiantutkimuksen päiville. Lokakuun lopulla.
5.9.
  • Kun työntää dedispäivänä räkäisen esitelmäehdotuksen matkaan ei ole hirveän mukavaa saada seuraavana päivänä viestiä dediksen siirrosta yli viikolla eteenpäin. Mutta onpahan tehtynä.
6.9.
10.9.
  • Aikanaan ehdotin simppeliä sisäistä hakua @NatLibFi digitointeihin ja se toteutettiin. Mutta uusi ratkaisu on kyllä kertaluokkia kätevämpi. [Löytyy suurennuslasilla vasemmasta reunasta]
11.9.
  • [Katariina Mustakallio twiittasi: "Hienoa! Väärä historianopetus on tänään julistettu Hesarissa pannaan. Ihan uutta ja fressiä! Arkeologi ja antropologi ovat vihdoin ratkaisseet probleemin ja tuovat oikean historian silmiemme eteen! @hsfi"] Lähdin etsimään historianopetuskommenttia, mutta pysähdyin tähän. "alkuperäinen kieli" & "suomalaiset"? Onko paljastuksena, että Suomessa puhuttiin, ennen kuin suomen esiasteen puhujat saapuivat paikalle? Kummat olivat suomalaisia? [En koskaan päässyt avaamaan itse artikkelia]

14.9.
  • Minä en ole kyllästynyt Zoomiin. Miten voisinkaan, kun pääsen seuraamaan naapurimaan esitystä ja keskustelua, joka olisi muuten tavoittamattomissa.
18.9.
20.9.
  • "En grundläggande princip som återkommer så gott som överallt är att framgångsrika nätverkare i första hand är personer som ger och hjälper andra. Detta utan några bakomliggande tankar om vad de själva kan få tillbaka." [David Larsson Heidenblad: ”Vad forskare bör veta om nätverkande”]
  • Tiistai-ilta eli tilaisuus anonyymiin mokaukseen aiheesta, josta oikeasti pitäisi tietää jotain. [Nääh, voitin Suomessa asuvan amerikkalaisen YouTubessa isännöimän tietovisan aiheesta Ancient Finland. Vähänkö olisin hävinnyt ellen olisi.
    Ottaen huomioon, että suurin osa muistakin vastaajista oli todennäköisesti suomalaisia kysymyksen "According to Finnish law, artifacts over what age belong to the State regardless where you find them?" vastausjakauma oli inan huolestuttava. 11 vastaajasta 5 valitsi vaihtoehdon "No such law exists"! (2 valitsi 200 vuotta, 2 vastaajaa 150 vuotta ja 2 (oikein) 100 vuotta.]
21.9.
  • Hain kirjastosta Keskisarjan Hattujen sodan. Mitä mahtaa tarkoittaa maisemakuvauksessa (s. 9) virke "Pensaikosta puskeutuvat romanssit ja äpärien siitokset"? (Tällä vauhdilla kirjan loppuunluku varsin epätodennäköistä.) [Arvioni oli oikea, en lukenut kokonaan. Sattumalta osuin kohtaan, jossa oli minua kiinnostanut venäläisen tappo Töölössä, mutta Keskisarja ei ollut esittänyt omaa arviotaan sijainnista. Ks. Täydennysosia Helsingistä (3) & Täydennysosia (6)]
29.9.
  • [Tätä koostetta tehdessä tuli vastaan Miia Kososen alkukuun twiitti 
    " Opiskeluun, opinnäytteisiin ja tutkimuksiin liittyvistä meriselityksistä syntyisi vaikka kirja. Eilen kuulemani tapaus oli  <timantti>: opiskelija kopioi graduunsa useita sivuja eräästä väitöskirjasta. Uskoi tehneensä palveluksen, kun kääntää tekstit suomeksi ja tuo asialle näkyvyyttä <itkunauru>".
    Koska olin aikanaan jo jakanut twiittinä, niin otin nyt näyttökaappauksen ja jaoin sen saatteella] Tästä tulee mieleen jotain, mistä ei enää jaksa keskustella.
    [Tähän mennessä Maria Petterssonin kirjasta oli puhuttu kaksi viikkoa. Kirjoitin itse koosteet Historiantutkijoiden työn kierrätyksestä ja Mikä on historiallinen fakta ja voiko sellaisen löytää? ja linkitin niihin muiden tekstejä. Jälkimmäisen jälkeen ilmestyi vielä (ainakin) Hanna Meretojan Onko kirjoittaminen aina varastamista?]